Kävin keskiviikkona työpäivän jälkeen Hietsussa uimassa ja samalla piipahdin Nivean teltassa kuvauttamassa ihoni UV-kameralla. Näin itseni koko ajan kameran ruudulta, ja kuvassa näkyi selvästi kun laitoin kasvojen iholle pieniä aurinkovoidetipluja ja vedin poskille aurinkovoideviivat. Kasvoni olivat muuten valkoiset, mutta aurinkovoideläiskät näkyivät kuvassa mustina. Noilta mustilta osin kasvoni olivat siis suojattu auringon UV-säteiltä. Yhtäkkiä tajusin mistä tuo johtui.

Jo ennen kuin Mini oli syntynyt päätin, että tällä kertaa nukkumisesta ei tehtäisi yhtä suurta numeroa kuin esikoisen aikaan. En hyssyttelisi uneen sylissä ympäri kämppää kuljeskellen, en soittaisi unilaulua epätoivoisesti kahtakymmenettä kertaa nukahtamistarkoituksessa, enkä hiiviskelisi äänettömästi vauvan nukkuessa. Sylissä sinne puolitoista vuotiaaseen saakka. Toisaalta pojat ovat olleet syntymästään saakka ihan eri luontoisia.

Kun äiti ei autoon mahtunut. Tänään on ollut yksi minun noloimmista ja kamalimmista päivistä raskausaikana. Olen tuntenut syvää häpeää itseäni kohtaan. Olen tuntenut itseni täysin avuttomaksi. Eli olen tänään tuntenut varmasti kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet mitä on. Ja kun vielä olen kaikki nämä tunteet kokenut raskaushormoneissa, niin t.

Lastenvaatekarnevaali on kotimaisten merkkien tapahtuma. Vaatteet, tarvikkeet ja asusteet kaikki Suomessa valmistettuina. Lue lisää, ilmoittautua voit keväällä 2017. Vuonna 2017 kymmenien kotimaisten merkkien Lastenvaatekarnevaali järjestetään Tampereen Tullikamarilla su 15. Lisäksi olemme kuluneen vuoden tapaan mukana Hippalot-festivaaleil.

Tiedättekö sen tunteen kun omia ajatuksia on vaikea pukea lauseiksi? Niitä pyörittelee mielessään ja yrittää keksiä juuri oikeita sanoja. Tietyt aiheet saavat normaalisti jopa liiankin tiuhaan avautuvan sanaisen arkun lukkiutumaan. Tämäkin postaus on pyörinyt luonnoksissa jo jonkin aikaa ja tuntunut toisinaan liian henkilökohtaiselta tai toisinaan ihan päin mäntyä kirjoitetulta. Joskus on kuitenkin tärkeää ottaa härkää sarvista kiinni ja kohdata omat demoninsa.

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016. Jotain sellaista ajattelen kun mietin mennyttä vuotta. Ulkoisesti mikään ei muuttunut, sisäisesti kyllä. Noin puolitoista vuotta sitten olin aika pahassa jamassa. Töitä ei ollut, tunsin seinien kaatuvan päälleni. Amor pörräsi ja ampui nuoliaan. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt niid.

Se on kyllä jo osittain hellittänyt, mutta yövuorojen aikaan olen edelleen todella väsynyt. Palautuminen niistä kestää monta päivää. Eniten ristiin tehtävät yö ja aamuvuorot sakottaa. Eeviä odottaessa en tuntenut väsymystä normaalia enempää. Eeviä odottaessa oksensin kolmesti ja se loppui viikkoon 7 mennessä. 10084; Hemoglobiinini on 90-110 ollut alusta asti. Edellisessä raskaudessa se laski näin alas viikolla 30.